keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Opintojen viivästymisestä: Osa 2

Kirjoitin aiemmin opintojen viivästymisestä. Teoriani oli lyhyesti, että opintojen viivästyminen johtuu siitä, että 5 vuodessa valmistuminen vaatii n. 59-tuntisten työviikkojen paiskimista. Ja koska
  • tuollainen työmäärä "ajattelua vaativaa työtä" on erittäin hankala jaksaa tehdä
  • ja olipa se hankalaa tai ei, niin opiskelijat de facto tekevät (tutkimuksesta riippuen) 15-37-tuntisia viikkoja,
opinnot kestävät sen reilut seitsemän vuotta. Vikisivät poliitikot mitä vikisivät.

Olin tänään seminaarissa, jossa pohdittiin asiantuntijavoimin opintojen viivästymistä ja sen syitä ja seurauksia. Mielenkiintoisimman puheenvuoron piti TEK:n Kati Korhonen-Yrjänheikki, joka oli huolissaan mm. siitä, että keskustelu pyörii opintojen viivästymisen ympärillä eikä oppimisen laadun ympärillä. Hyvä pointti: vuosi sinne tai tänne ei merkitse mitään, jos vaihtoehtona on DI, joka ei ole ollut päivääkään töissä mutta on valmistunut viidessä vuodessa.

Itse huutelin takarivistä seuraavia näkökulmia (joista osan olen jo esittänytkin aiemmassa kirjoituksessani):
  • Miksi opintojen viivästymistä revitellään ongelmana nyt, vaikka teekkareilla opinnot kestivät 7 vuotta jo 1920-luvulla?
  • Jos opintojen viivästyminen on työssäkäynti, onko se ongelma? Eihän työssä käyvä ja veroja maksava henkilö ole mikään ongelma (Korhonen-Yrjänheikki painotti samaa asiaa).
  • Kuinka kalliiksi opintojen viivästyminen tulee yhteiskunnalle? Haluan nähdä numeroita ennen kuin uskon.
  • Jos opinnot on mitoitettu sellaisiksi, että työtä pitäisi tehdä 57-59 tuntia viikossa ja opiskelijat tekevät 15-37 tuntia, niin tässä on jo se syy viivästymiselle.
  • DI-tutkinto oli ennen laajuudeltaan 180 ov x 40 h = 7200 tuntia. Nyt se on 5 v x 1600 h = 8000 tuntia. Eli tutkinnon koko kasvoi "puolella vuodella". Minun logiikallani tämä hidastaa valmistumista lisää, ei nopeuta sitä.
  • Joissain yliopistoissa (kandi+maisteri)tutkinto oli ennen 160 ov x 40 h = 6400 tuntia. Ja nyt sen pitäisi olla 8000 tuntia. Haluaisin nähdä sen yliopiston, jossa tutkinnon kokoa oikeasti paisutettiin 1600 tunnin verran. Itse asiassa opinto-oppaiden selailu antaa ihan päinvastaista osviittaa, muuntokertoimena on yleensä käytetty kakkosta (esimerkki, esimerkki, esimerkki, esimerkki). Tähän joku kommentoi seminaarissa, että maailman sivu on eri yliopistoissa joutunut tekemään eri määrän työtä opintoviikon eteen. Ja opintopisteisiin siirtyminen ei tätä tosiasiaa muuttanut :-). [Huomautus: mielestäni ei ole oikein, että maisterintutkinto X irtoaa (olennaisesti) vähemmällä työmäärällä kuin maisterintutkinto Y. Vertailu on kuitenkin vaikeaa: eri ihmisille on eri asiat helppoja. Joku pystyy suoltamaan yhdessä yössä 20 sivun esseen ja saamaan siitä 10 opintopistettä. Toinen taas vetää 10 op:n matikantentin läpi yhden illan lukemisella.]
Lopuksi esitin ideoita toimenpide-ehdotuksiksi opintojen jouduttamiseksi (tilaisuudessa kukaan ei valitettavasti esittänyt kritiikkiä näihin, mutta tehkää se täällä kommenttilaatikossa):
  • Venytetään lukukausia aavistus, jotta saadaan viikoittaista työmäärää inhimillistettyä. Syyslukukausi voisi alkaa jo elokuun puolessa välissä. Tammikuun tenttikauden voisi jättää pois ja opetus voisi alkaa heti joululoman jälkeen.
  • Vähennetään kursseja: tehdään koko tutkinnosta (tai ainakin melkein kaikista kursseista) 5 opintopisteen kursseista koostuva juttu. Näitä viiden opintopisteen paketteja sitten suoritetaan kolme per periodi. Kolmeen asiaan on helppo keskittyä kerralla. Jos lukukaudessa suoritettava 30 opintopistettä koostuu vaikkapa kymmenestä 1-5 opintopisteen kurssista, opintoja haittaa niin sanottu letunpaistoefekti: se, että yhden letun paistaminen kestää 10 sekuntia, ei tarkoita sitä, että pystyisin paistamaan 8 tunnissa 60x60x8/10 = 2880 lettua. Kun opiskelija joutuu hajauttamaan keskittymisensä liian moneen asiaan ja suuntaan, tehokkaan työajan määrä vähenee.
  • Jätetään opiskelijalle aikaa itseopiskeluun. Esimerkiksi Tietoliikennetekniikan fukseilla on ohjattua opetusta reilut 30 tuntia viikossa - kuka jaksaa siihen päälle vielä itseopiskella? Edellä ehdottamani kolme kurssia per periodi sisältäisi 4 h luentoja ja 4 h laskuharjoituksia per kurssi per viikko. Tällöin viikolla olisi lähiopetusta 24 tuntia - esim. pari neljän tunnin ja pari kuuden tunnin päivää. Niiden päälle jaksaa vielä käydä laskutuvassakin tai opiskella kavereiden kanssa yhdessä kirjastossa.
  • Kehitetään opiskelijavalintaa niin, että TKK:lle ei päädy kauppikseen ja lääkikseen haluavia nuoria viettämään välivuotta.
  • Maksetaan kannustinstipendejä niille, jotka etenevät aikataulussa opinnoissaan. Jos opintojen viivästyminen on kallista yhteiskunnalle (mitä väitetään mutta mitä en täysin usko), niin kannustinstipendeillä motivoimisen ei pitäisi olla ongelma.
  • Tarjotaan halukkaille mahdollisuus opiskella täysipainoisesti myös kesällä. Erityisesti taantumakaudella tämä olisi tärkeää!
  • Seminaareissa esitetyissä selvityksissä motivaation puute (ylläri ylläri) oli suurimpia syitä kehnoon opintopistekertymään. Palkataan joku oikea asiantuntija vetämään projektia, jolla saataisiin opiskelumotivaatiota ja -henkeä nostatettua. Tällainen asiantuntija voisi olla esimerkiksi henkilöstön motivoimiseen erikoistunut psykologi. Ilmapiirin muuttaminen opiskelumyönteisemmäksi ei tapahdu hetkessä, joten hankkeeseen tarvittaisiin vähintään kolmen vuoden rahoitus.
  • Enemmän kokopäiväisiä opettajia vetämään (pakollisia perus)kursseja. Kurssi ei kehity, jos se on "laitoksen kiertopalkinto", jolla opettaja vaihtuu joka vuosi. Se ei kehity myöskään, jos kurssia vetää (tutkimusorientoitunut) asiantuntija, jonka tutkimustyö vaatii 40-50 -tuntisia työviikkoja ja opetus hoidetaan sitten siihen päälle.
Tällaisia voisi kokeilla, jos halutaan varmistaa, että opintoajat eivät ainakaan nykytilanteesta venyisi. Mutta koulutetaan ennemmin hyviä diplomi-insinöörejä seitsemässä vuodessa kuin huonoja viidessä vuodessa.

11 kommenttia:

  1. Iltaa, Vesa!
    Mukavaa, että viitsit paitsi miettiä näitä, myös tiivistää mietteitäsi blogiin.

    Tuo ajatus kolmesta 5 op:n kurssista per periodi on periaatteessa jees. Mutta, se ei poista sitä tosiasiaa, että 5 op = 133 tunnin työmäärä, mikä johtaa väistämättä joko a) pitkään työviikkoon; b) tarpeettoman kevyisiin kursseihin; tai c) suorituskeskeiseen tärppihenkiseen opiskeluun.

    Yhteen laskariin valmistautuessa ja kirjaa lukiessa / kotitehtäviä viimeistellessä menee (pitäisi mennä, jos opintopisteet ovat kohdallaan) hyvinkin yksi ilta. Kuusi tuollaista laskaria per viikko - ei kiitos.

    Lisäksi moni opetettava asia vaatii rauhallista sulattelua. Itse opetan TKK:lla 5 op:n kurssia, jota nimenomaan ei haluttu yhteen periodiin, jotta opiskelijat ehtisivät sisäistää asian.

    VastaaPoista
  2. Hyviä pointteja sinulla. Voitaisiinko koko neliperiodimalli kyseenalaistaa? Miksi siihen ylipäätään siirryttiin? Mitä "vikaa" oli kahden lukukauden mallissa?

    VastaaPoista
  3. Terve taas,

    En minäkään tiedä, miksi neliperiodimalliin siirryttiin. Kai siinä haluttiin taata "välikoerauha" ja samalla toivottiin, että opetukseen saataisiin enemmän intensiivikurssiluonnetta.

    Yksiperioditoteutus voi hyvinkin sopia soveltaviin, motivoituneille opiskelijoille tarjottaviin pääainekursseihin (A3-moduulit), mutta esim. A1-moduulitasoisissa perustietokursseissa tarvitaan minusta aikaa mutustella opittua. Ja, uutta kurssia koostavalle / vanhaa kurssia kehittävälle opettajallekin tuo mutusteluaika on tärkeää.

    VastaaPoista
  4. Kirjoituksesi on täyttä asiaa mutta ratkaisuissa on pari asiaa, mitä en kannata. Lukukausien pidentäminen ja kesäopetus eivät ole nykyisillä resursseilla mahdollisia. TKK:n opetushenkilökunta toimii jo nyt resurssiensa äärirajoilla. Ehdotuksissasi on tietty takana hyväntahtoisuus, eli olisi kiva saada lisää rahaa, jotta voimme pitää pidempiä periodeja ja opettaa kesälläkin. Valitettavasti vain taloudelliset realiteetit ovat mitkä ovat, ja päättäjät ovat aika yksinkertaisia otuksia. Heillä on ikävä tapa toteuttaa asioita vain puolittain, mistä seuraa että kun menet moista esittämään, saamme kyllä opetustaakkaa lisää, mutta rahaa ei tulekaan. Yliopisto-opettajana en kannata noita toimenpiteitä.
    Minusta ongelman ratkaisu on se ilmeinen - meillä ei ole ongelmaa - joten ratkaisu on se, että annetaan teekkareiden opiskella rauhassa. Ei se lukukausien aikainen työnteko ole keneltäkään pois. Tosin tästä demokraattisessa maassa valitettavasti seuraa se, että myös diiba-daabaa lukevat risupartaradikaalit saa samat oikeudet, ja niihin meillä ei ole varaa. Suo siellä, vetelä täällä.
    Toverisi, PK

    VastaaPoista
  5. Ainakin DI-tutkinnon tietotkeniikan kurssit tuntuvat jo lähes poikkeuksetta olevankin 5 op:n palasissa. Häiritseviä ovat tälöin ne muutamat kurssit, jotka eivät 5 op:n rajalle osu (esimerkiksi tietokantajärjestelmien tekniikkaan liittyvät kurssit ovat molemmat kooltaan 4 op), jolloin moduulit väkisin paisuvat ja laskennallinen tutkinnon työmäärä entisestään kasvaa. Todellinen (minimi)työmäärä toki edelleen vaihtelee kovasti kurssien välillä.

    Tenttikausien vähentäminen taas näkyisi varmaankin entistäkin useamina päällekkäisinä tentteinä, jolloin kurssisuoritukset venyvät. Tenttiakvaario voisi olla ratkaisu tähän - ja jo lauantaitentit auttavat.

    Eräs opintoaikoja pidentävä seikka epäilemättä on opintojen aikatauluttamisen vaikeus. Ainakin tietotekniikan puolella DI-tutkinnossa on kurssien välillä on runsaasti riippuvuuksia, jolloin esimerkiksi kurssin siirtäminen lukukaudelta toiselle helposti siirtää sekä sen että kaikkien riippuvien kurssien suorittamista vuodella.

    VastaaPoista
  6. Tuli paljon hyviä kommentteja. Kommentoin muutamaa:

    Ehdotuksissasi on tietty takana hyväntahtoisuus, eli olisi kiva saada lisää rahaa, jotta voimme pitää pidempiä periodeja ja opettaa kesälläkin.

    Periodien venyttäminen ei mielestäni vaadi lisäresursseja - kyse olisi vain siitä, että tiukkaan ahdetut tunnit venytettäisiin hieman laajemmalle välille.

    Kesäopetuksessa nykymalli (=opettaminen vapaaehtoista, ja siitä maksetaan erilliskorvaus palkan päälle) toimii hyvin. Esimerkiksi
    ohjelmoinnin kursseja on kiitettävästi tarjolla kesällä. Pienellä (10 000 - 20 000 €/kesä) satsauksella voisi puhua jo kokonaisesta kesälukukaudesta.

    Tenttikausien vähentäminen taas näkyisi varmaankin entistäkin useamina päällekkäisinä tentteinä, jolloin kurssisuoritukset venyvät. Tenttiakvaario voisi olla ratkaisu tähän - ja jo lauantaitentit auttavat.


    Tenttiakvaario on erittäin kannatettava idea. Toinen voisi olla "tiedekuntatenttipäivät", joita ainakin Helsingin yliopistolla käytetään (ja myös Jyväskylässä, taisi olla siellä nimeltään "yleinen tenttipäivä tjsp".) Ideana siis se, että opiskelija ilmoittaa kolme viikkoa ennen tenttipäivää, että haluan tehdä tämän ja tämän kurssin tentin tenttipäivänä. Tieto tästä menee opettajalle joka laatii tentin ja toimittaa sen hallinnolle. Ja tenttipäivän jälkeen tenttipaperi saapuu opettajalle korjattavaksi.

    Minusta ongelman ratkaisu on se ilmeinen - meillä ei ole ongelmaa - joten ratkaisu on se, että annetaan teekkareiden opiskella rauhassa. Ei se lukukausien aikainen työnteko ole keneltäkään pois.

    Kyllä. Tämän kun saisi vielä hakattua poliitikkojenkin kaaliin.

    VastaaPoista
  7. Erinomaisia ehdotuksia bloggaajalta (kannustinstipendit, kesäopinnot, 5op:n kurssikehikko). Aloitin itse opintoni 2005; ensimmäisenä vuosikurssina uuden tutkintorakenteen mukaan. Valmistuminen alkaa olla DI-työn ja parin hassun kurssin päässä; monet kaverini kirjoittelevat nyt kandityötään. Edellä mainittuihin pointteihin liittyen kaksi lisähavaintoa (kurssien pisteiden pyöristäminen / linjan vaihtaminen).

    1) Uuden tutkintorakenteen myötä kurssien opintoviikot pyöristettiin pisteiksi ja kursseja survottiin moduuleihin. Toiset labrat taisivat olla parempia neuvottelemaan opintopisteistään kuin toiset: kurssien opintopistekertymissä on valtavia eroja. Pari esimerkkiä sähköltä (est):

    - Vanhassa tutkintorakenteessa kurssista 6 ov, uudessa 6 op (sic!). Kurssin laajuutta ei (kuulemani mukaan) olennaisesti supistettu, sillä "kyllähän teidän nämä pitää osata". Kurssi vaatii äärimmäisen paljon työtä.
    - 4op:n kurssi, joka kestää puoli vuotta, 2h hyödyllisiä luentoja, 3h labroja ja esi- ja jälkiselkkarit jokaiseen viikossa. Tentti. Viimeisellä luennolla luennoitsija totesi monen opiskelijan tiedustelleen, miksi kurssista saa naurettavan vähän opintopisteitä. "Käykää tuolla hallinnossa sanomassa, että tästä kurssista pitäisi saada enemmän pisteitä".

    2) TUtkinto-ohjelman vaihto vaikeutui huomattavasti, kun siirryttiin uuteen. Aikaisemmin riitti ilmoituksen täyttäminen, jos pääsykokeessa pisteet olisivat riittäneet sisäänpääsyyn toiselle linjalle. Nyt vaaditaan aika reippaasti opintoja (mm. P-moduulin suoritus); pääsykokeissa istuu fuksien joukossa yllättävän paljon teekkareita.

    Jos fuksi tai 2. vuoden opiskelija huomaa opiskelevansa väärässä tutkinto-ohjelmassa, on vika oikeastaan yliopiston eikä opiskelijan. En oikeasti ymmärrä, miksi tutkinto-ohjelman vaihtamisen pitää olla niin uskomattoman vaikeaa: millaiset syyt olivat taustalla vanhan käytännön muuttamiseen?

    VastaaPoista
  8. 1) Joo, opintopisteiden ja todellisen työmäärän välinen ero on aika häilyvä. Noita (x ov -> x op) -muunnoksia ilman että kurssin sisältö muttuu, on tehty ainakin puulla ja kemmalla; ja vissiin sitten sähkölläkin.

    TKK:lla on ylipäätään aika vaikeaa muuttaa/kehittää yhtään mitään, mm. kankean organisaatiorakenteen takia. Esimerkiksi opettajalla on diktatoriset oikeudet päättää kurssinsa sisällöstä, mutta opintopistemäärään hän ei saa (suoraan) vaikuttaa. Hallinnon perusteluna on usein että "sitten kurssi ei mahdu siihen moduuliin".

    Helpoin (ei välttämättä paras) tapa poistaa epäkohta on sallia moduulien "yli vuotaminen" (kurssin koko kasvaa ja moduulista tulee 22 op). Tämä ylivuoto voisi sitten purkautua sinne vapaavalintaisiin opintoihin.

    Tasapuolisuuden vuoksi pitää myös mainita, että onhan sitten niitä toisen ääripään kursseja, joista saa 3-5 opintopistettä 1-2 illan aktiivisella pänttäämisellä.

    2) En minäkään ymmärrä, miksi tuota piti vaikeuttaa. Onneksi pääsykokeet ovat lähinnä läpihuutojuttu (viimeistään) silloin kun käynyt TKK:n matikat ja fysiikat.

    VastaaPoista
  9. Mitä hyötyä näistä keskusteluista on eikä niitä edes sovelleta itse olen Tkk:ssa jo toista vuotta ja olen huomanut tutkinnossa yhtäkin jos toista vikaa 1)ensinäkin kurssit ovat paljon työläämpiä kun se mitä niistä saa opintopisteitä Toinen 2) noin moneen kurssiin on vaikea keskittyä kerralla olen Vesan kanssa samaa mieltä kurssit pitäisi hajauttaa niin että opiskelija pystyy keskittymään kolmeen kurssiin kerralla eikä menetä tasapainoa. kolmanneksi 3) Tkk:lla mennään lian nopeasti olen itsekin käynyt juttelemassa asiasta opintopsykologin kanssa ja hän oli samaa mieltä ja sanoi että se on tkk:n ongelma kursseilla mennään lian nopeasti jotkut vain pysyvät siinä mukana ja monet putoavat kärryiltä itsellänikin on vaikeuksia pysyä mukana etenkin kun otan 5 kurssia kerralla enkä pysty keskittymään kaikkiin kursseihin kerralla ja kärryiltä tippuminen on pahasta silloin joutuu tekemään liikaa työtä itsekseen ja käyttämään niihin enemmän aikaa. neljäs huomioni on se että opiskelumenetelmät eivät ole tehokkaita jos verrataan suomalaisia korkeakouluja amerikkalaisiin tai englantilaisiin korkeakouluihin niin niin opetus sielläpäin paljon tehokkampaa ryhmät ovat pieniä ja opettajat ovat kunnon pedagogeja ja asian perille vieminen ja opettaminen oppilaille on heille kaikein tärkeintä tkk:lla luennoista ei juuri saa mitään irti jos opetusmenetelmiä kehitettäisiin niin työmääräkin supistuisi. Yhteen vetoni on se että kurssit pitäisi hajauttaa niin että opiskelijat pystyvät keskittymään pieneen määrään kursseja kerralla tällöin ne menisivät suuremmalla todennäköisyydellä läpikin. Opetusmenetelmiä pitäisi kehittää ja vauhti jolla mennään tkk:ssa on lian nopea itselläni ei jää aikaa edes valmistautua luennoille jopa laskareita jää väliin.

    VastaaPoista
  10. Itse olen tässä uuteen tutkintoon vaihtaessa havainnut seuraavaa:

    1. Tutkinnon laajuus on kasvanut 30 opintopisteellä.

    2. Useimmat kurssini ovat kasvaneet sisällön pysyessä samana (pahimmillaan jopa 5 ov -> 10 op), joten vanha suoritus ei riitä uuden tutkinnon moduulin täyttämiseen.

    3. Kaikkia vanhoja suorituksia ei saa uuteen tutkintoon sovitettua.

    Näiden kolmen asian vuoksi tutkinnon vaihto itsessään aiheuttaa ainakin vuoden verran ylimääräistä työtä.

    VastaaPoista
  11. En ole yhtään yllättynyt. Kiitos palautteesta.

    VastaaPoista