maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kela ja vastauslähetys

Joskus ihmettelin, miksi Kela ei kerro nettisivuillaan vastauslähetysosoitettaan (eli sitä, johon voi lähettää postia niin että vastaanottaja maksaa postimaksun). Tiedusteltuani asiaa Kelalta vastaus oli, että Itella toivoo ettei joudu lukemaan käsin kirjoitettuja raapustuksia (jonka toisaalta ymmärtää - käsinlajittelu on kallista).

Kuitenkin tuntuu hölmöltä mennä erikseen Kelan toimistoon pelkästään kirjekuoria hakemaan, joten tässä kyseinen osoite:


Kansaneläkelaitos 98120
Tunnus 5002877
00006 VASTAUSLÄHETYS

Kirjoittakaa selvällä käsialalla, ja Itella kiittää.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Uusi lastenkirja sateenkaariperheistä

Huhtikuun alku on ollut kivaa seurattavaa ihmisoikeuksien saralla: ensin Mannerheimin lastensuojeluliitto (jonka jäsen olen ja jota olen pitänyt melko konservatiivisena - onhan nimessäkin Mannerheim :-) ilmoittaa kannattavansa tasa-arvoista avioliittolakia. Tämä on luonnollisesti aiheuttanut myös älämölöä - onhan nyt lapsella oltava oikeus erilaiset genitaalit omistaviin vanhempiin, koska nettikansa kerran niin sanoo. Myös Pelastakaa Lapset ry (jota olen pitänyt kukkahattutätimäisenä tämän parodiaväännön takia) liittyi samaan rintamaan:
Pelastakaa lapset kannattaa esitystä tasa-arvoisesta avioliitosta, koska se takaa yhdenvertaisen kohtelun riippumatta sukupuolisesta suuntautumisesta.
Kolmas mukava yllätys oli kun postiluukusta kolahti Tittamari Marttisen (teksti) ja Aiju Salmisen (kuvitus) lastenkirja Ikioma perheeni.



Söpösti kuvitettu kirja kertoo erilaisista perhemuodoista lapsille ymmärrettävällä tavalla.




Suosittelen lämpimästi. Sekä lapsille, että ennen kaikkea vanhemmille. Pienten lasten isänä tiedän, että lapsille ei ole mitenkään kummallista, että jollain on kaksi äitiä tai että isän yksi kaveri ei ole tyttö eikä poika. Kummallisiksi nämä muuttuvat vasta, jos aikuinen tartuttaa omat ennakkoluulonsa omiin lapsiinsa.

Sateenkaariperheet ry:n sivuilta löytyy lista samanhenkisistä kirjoista. Tämä tuore teos sieltä vielä puuttuu, pitääpä vinkata...

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Reilusti yli puolet oppimateriaaleista avoimia vuonna 2020?

Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, mutta yritetään silti: väitän, että vuonna 2020 vähintään puolet käytössä olevista oppimateriaaleista – päiväkodista yliopistoon – ovat avoimesti lisensoituja tai vähintään open access -tavaraa.

Oppimateriaalin laadinta on työlästä, mutta kerran laadittua materiaalia on helppo editoida ja päivittää. Esimerkiksi kokonaisen matematiikan kirjasarjan tekeminen vaatii satoja tunteja työtä, mutta kun kirjasarja on kerran laadittu, se on muutaman viikon työllä editoitavissa vaikkapa uuden opetussuunnitelman muutosten mukaiseksi.

Wikipedia tappoi hyvin nopeasti painetut tietosanakirjat - ensin suomenkieliset kokonaan ja lopulta itse legendaarinen Encyclopedia Britannica - ei nyt sentään kokonaan kuollut mutta printtiversio kuopattiin.

Kun jostain löytyy aktiivinen porukka tekemään valmiin riittävän laadukkaan oppimateriaalisarjan, uutta kaupallista materiaalia voi olla vaikea työntää sen jälkeen markkinoille. Tietenkin vanhat brändit pitävät edelleen pintansa ja vanhat asiakkaansa, mutta kuinka kauan?

Julkisen sektorin rahatilanne ei seuraavan kymmenen vuoden aikana ainakaan helpotu, kun väestö vanhenee. Jatkossa raha ratkaisee yhä useammin, myös oppimateriaalivalinnoissa. Perinteisesti opettajalla on ollut oikeus valita käyttämänsä oppimateriaali, mutta esimerkiksi Vantaalla päädyttiin jo keskitettyyn hankintaan. Rahasummat ovat isoja: siinä missä jonkun kapean erikoisalan (yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa) oppikirjoja myydään alle tonnilla vuodessa, pelkästään Vantaan 3. luokan matikankirjoissa puhutaan sadoista tuhansista euroista.

Vapaa matikka -projekti etenee vauhdilla ja jos ei pahoja takaiskuja tapahdu, niin ensi vuonna meillä on valmiina kaupallista laatua oleva lukion pitkän matematiikan oppikirjasarja, joka on avoimesti lisensoitu. Kuinka pian muut oppiaineet seuraavat perässä?

Loppuun vielä tutustumisen arvoinen kalvosarja avoimien oppimisresurssien voimasta:


keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Mikä on sinun karmein wikipedianmuokkauskokemuksesi?

Toimittaja Teemu Luukka on kirjoittanut pari kertaa Wikipedian ongelmista. Vaikka en ole aivan samaa mieltä hänen kanssaan, kirjoitukset ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia ja hyviä avauksia keskustelulle:
En pidä ongelmana sitä, että Wikipedian muokkaaminen pieniruutuisella kosketusnäyttövempeleellä on vaikeaa. Tasokas ja tehokas Wikipedian muokkaaminen (kuten mikä tahansa tekstintuottaminen) vaatii vähintään läppärin, ja mielellään kaksinäyttöisen pöytäkoneen ja pöydälle vähän lähdekirjallisuuttakin.

Sen sijaan Wikipedian lukemisen kannalta parannuksia kaivattaisiin. Olisi kätevää, jos jokaisesta artikkelista olisi tiedeartikkeleista tuttu tiivistelmä, jonka lukemalla saisi kuvan siitä, mitä artikkeli sisältää - ja tämä näytettäisiin automaattisesti mobiiliselaimelle. Kynäilin huvikseni aiheesta englanninkielisen kalvosarjan:


Jälkimmäisessä kolumnissa Luukka on huolissaan Wikipedian sisällöntoimittajakadosta. En pidä tätäkään ongelmana - kato on melko pieni kun otetaan huomioon, että uutuudenviehätys on Wikipediasta kadonnut - käytännössä kaikista vähänkin merkittävämmistä asioista on jo artikkeli. Artikkelien laajentaminen ja ajan tasalla pitäminen onnistuu pienemmälläkin porukalla.

Lisäksi määrä ei korvaa laatua. Pieni, huolellinen ja aktiivinen porukka tekee varmasti parempaa jälkeä kuin laaja riitelevä porukka.

Yleisin kuulemani kritiikki Wikipediaa kohtaan on "en viitsi lisätä sinne mitään koska ylläpito poistaa sen kuitenkin". Pertti Jarlakin kommentoi Facebookissa, että
Olen yrittänyt päivittää pariakin englanninkielistä artikkelia ja törmäsin erittäin tehottomaan hierarkiaan joka torppasi päivitykset koska asia oli jonkun nimimerkin mielestä niin mutkikas.
Näinpä. Itse en ole törmännyt ongelmiin (koska kirjoitan lähinnä sähkötekniikasta joka on aika tunteita herättämätön aihe), mutta ymmärrän kyllä, että käyttäjäkokemuksesta, jossa 5-15 minuutin panostuksesi heitetään bittiavaruuteen tylyn perustelun kera, jää paha maku suuhun.

Millaisia kokemuksia sinulla on Wikipedian muokkaamisesta?

maanantai 10. helmikuuta 2014

Poliisihallituksen mainostemppu räjäytti pankin: 100000 dollaria puolessatoista viikossa

Kaikille on varmaan itsestäänselvää, että Poliisihallituksen rahankeräyslaki-intoilu satoi Wikipedian laariin lisääntyneinä lahjoituksina. Mutta kuinka paljon? Katsotaanpa:

  • Ajalta 7.2.2014-9.2.2014 rahaa on kertynyt 6923,67 dollaria (suomenkielisen Wikipedian vasemman sivupalkin lahjoituslinkki, eli kampanjatunnus sidebar C13_fi.wikipedia.org).
    • Vertailun vuoksi: ajalta 7.12.2012-1.3.2013 rahaa kertyi 1566,29 dollaria (sidebar C12_fi.wikipedia.org).
  • Entäs sitten se Poliisihallituksen peppukipeyden lähde eli se yläpalkkibanneri? Tällä on kampanjatunnus "sitenotice C14_fiFI", joka on tuottanut aikavälillä 29.1.2014-10.2.2014 jo huimat 48029,12 dollaria.
    • Englanninkielisen Wikipedian kautta suomalaislahjoittajia on kertynyt tällä aikavälillä myös reilusti (koodi sitenotice C14_enFI): 46439,28 dollaria.
Lyhyesti: suomalaiset/suomenkieliset (en tiedä tekeekö tuo jaon maan perusteella vai selaimen kielivalinnan perusteella) ovat lahjoittaneet vajaassa kahdessa viikossa 6923,67+48029,12+46439,28=101392,07 dollaria eli noin 75000 euroa. Ei huono saavutus.

Edellinen laaja kampanja oli vuoden 2012 lopulla. Silloin kampanjatunnukset olivat kirjavampia, mutta mitä nyt vähän yritän tavailla:
  • sitenotice C11_1114_AvsB_FI: 89429,60 dollaria 15.11.2011-22.12.2012 (vuodessa).
  • sitenotice C12_iwpenT2EurAf_FR_FI: 18127,86 dollaria 9.10.2012-6.12.2012 (n. 2 kk).
  • Lisäksi löytyy muutamia vuoden 2012 kampanjoita, joissa on liikuteltu muutamia satasia.
Tuo julkinen data kertoo vain senhetkisen tilanteen, joten en pysty tekemään sitä kaikkein mielenkiintoisinta vertailua eli vertailua siitä, kuinka paljon rahaa näistä tuoreista kampanjoista oli kertynyt ennen Poliisihallituksen perjantai-iltaista iskua ja kuinka paljon kertyi sen jälkeen.

Tarkempaa dataa saa varmasti Wikimedia-säätiöltä pyytämällä. Kuukausipalkkaiset datajournalistit jatkakoot tästä.

Käyttämäni lähteet:
Säätiön varainkeruudatasivu (ja sieltä Campaign Data)
10.2.2014 n. klo 10.15 noutamani vedos

lauantai 8. helmikuuta 2014

Police Board of Finland Attacks Wikipedia's Fundraising Campaign

On 7th of February 2014, the admin list of Finnish language Wikipedia received a pdf file from National Police Board of Finland. It is a request for comment on a fundraising issue. The contents summarized in English:
  • The first page summarizes the key points of Finnish fundraising law (rahankeräyslaki). In Finland, it is illegal to plead with audience to raise funds without a special permission issued by the Police Board.
  • The second page: according to the Police Board, the fundraising message appearing in the top of Wikipedia pages fulfills the definition of fundraising campaign. And there is no permission applied for the campaign, and it is criminal to arrange a fundraising campaign without permission.
  • The last page (lausuntopyyntö = request for comment): The Police Board asks:
    • in what purpose the request for donation message is published
    • the justification for the message to not to be an illegal fundraising message
    • how much money people have donated till now.
What makes this interesting: Wikipedia is run by a nonprofit foundation (Wikimedia Foundation) located in USA. The Finnish volunteers have only translated the fundraising message.

My recommendation for Finnish wikipedians: save your time and answer nothing to the letter. It's interesting to see what the Finnish Police Board can do to a large American nonprofit foundation. My guess: nothing.

This is not the first time the Police Board attacks fundraising. In 2012, a crowdfunded textbook Kickstarter project was delayed because a similar request of comment. The fundraiser decided to return all the money raised. After that, a Finnish company decided to fund the textbook as a PR move.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Tekikö autokouluala juuri röyhkeyden Suomen ennätyksen?

Jos väkivaltarikokset ja sen semmoiset rajataan tarkastelun ulkopuolelle omaan sarjaansa, autokouluala taisi juuri tehdä röyhkeyden Suomen ennätyksen.

Ensin autokoulut lobbaavat läpi kalliin ja ennen kaikkea hyödyttömän uudistuksen, joka nostaa ajokortin hinnan pilviin. Kun kallis ajokortti aiheuttaa tyytymättömyyttä ja (rutinasta päätellen) on vaikuttanut myös kysyntään, niin seuraavaksi ollaan veronmaksajan kukkarolla:
Helpoin tapa olisi ottaa autokouluopetus kotitalousvähennyksen piiriin, Autokoululiiton puheenjohtaja Jarmo Jokilampi sanoo. Se alentaisi kortin hintaa saman tien noin 700 euroa. 
...
Toinen tapa laskea kortin kustannuksia olisi pienentää opetuksesta maksettavaa arvonlisäveroa, tai poistaa se kokonaan – vaikka poistoon liitto ei kyllä jaksa uskoa.

Autokouluala on oppikirjaesimerkki paitsi onnistuneesta lobbaustoiminnasta myös siitä, kuinka valtiota käytetään omien etuoikeuksien pönkittämiseen ja epäterveen kilpailuasetelman luomiseen. Autokoulunopettajilta vaaditaan tietty koulutus, ja tähän koulutukseen on rajoitetut paikkamäärät. Tämä pitää huolen siitä, että normaalit markkinatalouden lait eivät laske autokoulun hintaa, kun opettajien tarjontaa rajoitetaan. Tämän lisäksi ajo-opetus on pakollista, mikäli mielii saada ajokortin.

Oma ehdotukseni tilanteen korjaamiseksi: jos henkilö selviää läpi kirjallisesta kokeesta ja ajokokeesta, hänelle annetaan ajokortti. Riippumatta siitä, onko osaaminen hankittu äidin, seurustelukumppanin vai ammattiopettajan avustuksella. Opetuslupakäytännön byrokratia taas tulee karsia minimiin. Tässä nopea ehdotus opetuslupabyrokratiaksi:

  • Opetusajoneuvossa on oltava opetuspolkimet, ja se on muutoskatsastettava niiden kanssa.
  • Opettajan on oltava yli 25-vuotias ja hänellä on oltava ollut ajokortti yli 5 vuotta.
  • Opettajan on läpäistävä ajokortin saamiseen liittyvä kirjallinen koe ja ajokoe ennen opetusluvan myöntämistä.
P.S. Autokoululiiton puheenjohtaja sanoo jutussa että "Lisäksi ajo-opetus on hänen mukaansa ainoa lakisääteinen koulutus, josta peritään täysi arvonlisävero." Tämä ei pidä paikkaansa. Ainakin pakollisesta sähkötyöturvallisuuskoulutuksesta, ensiapukursseista ja tulityökorttikoulutuksista menee 24 % arvonlisävero.