torstai 14. elokuuta 2014

Hupsista, lukiostani tuli yliopisto!

Mallivastaukset selittävine kuvineen eivät saa tekijänoikeussuojaa. Ratkaisujen jakamisen seurauksista on monenlaisia mielipiteitä.


Opettajien Tieto- ja viestintätekniikkaryhmässä käy kova keskustelu tekijänoikeuksista ja muustakin. Lyhyesti: joku on laittanut lukion fysiikan kirjan tehtävien malliratkaisut nettiin, josta jotkut ovat sitä mieltä, että se on huono juttu, koska:

  • rikotaan tekijänoikeuksia
  • siitä on haittaa oppimiselle ("kuka nyt ratkaisee tehtäviä, kun ratkaisut näkee suoraan netistä").
Ennen amk-uraani opetin* 7 vuotta TKK:lla (nykyinen Aalto), jossa oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että valmiita mallivastauksia käytettiin hyväksi, varsinkin jos tehtäviä palauttamalla sai lisäpisteitä. Englanninkielisten oppikirjojen tehtävien ratkaisumateriaali löytyi yleensä
  • netistä kaivamalla, joskus piti kaivaa enemmän, joskus vähemmän...
  • ... tai viimeistään vanhempaa vuosikurssia olevan opiskelijan kaveripalveluksena.
Opettajana reagoin asiaan niin, että en käyttänyt (arvosanaan vaikuttavina tehtävinä) kirjan tehtäviä suoraan, vaan joko tein omat tehtävät tai muokkasin hiukan kirjan tehtäviä.

Reagoinko turhaan? Ehkä. Jos asia ei kiinnosta opiskelijaa, niin ei hän opi vaikka tehtäväratkaisuja pimitettäisiinkin. Päin vastoin: valmiita ratkaisuja katsomalla (ja kopioimalla) saattaa päähän tarttua edes jotain.

Sitten tuo tekijänoikeuspuoli. En lukenut kaikkia Jukan sivuilla olevia pdf:iä läpi, mutta nuo mallivastauskokoelmat (esim. FY02, FY03) eivät ole sen monimutkaisempia ("luovemman työn tuloksia") kuin sähkötekniikan tehtävät malliratkaisuineen, joista sain tekijänoikeusneuvoston lausunnon, jonka mukaan ne eivät ole teoksia joten niitä saa käyttää ja levitellä ja muokatakin ihan vapaasti. Tehtävät ja malliratkaisut eivät ole teoksia, kuten eivät niissä olevat piirroskuvatkaan. Tietenkin jos opettaja on malliratkaisut SanomaProlta ostaessaan/saadessaan allekirjoittanut sopimuksen, jossa sitoutuu olemaan jakamatta noita eteenpäin, tätä sopimusta on rikottu.

Pohdin joskus, mitä tapahtuisi, jos lukiokirjojen tehtäviin olisi ratkaisut netissä. Tuskin tapahtuu mitään: ne joita kiinnostaa, opiskelevat, ja ne joita ei, eivät opiskele. Mutta nytpä se nähdään.

* Opiskelin myös ko. oppilaitoksessa, ja sitä kautta tuo käytäntö tulikin tutuksi.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Mistä kännykän akku halvimmalla? No lentopostilla USA:sta

Kun vuosia sitten ostin tohtoriksi valmistuvalle kaverille paksun ammattikäsikirjan lahjaksi, mieleeni jäi, että oli halvempaa tilata kirja pikakuriirilla kotiovelle seuraavaksi päiväksi USA:n Amazonista kuin ostaa se paikallisesta kirjakaupasta. Jos kirjalla ei ollut kiire, säästi vielä lisää.

Nyt kävi samalla tavalla kännykän akun kanssa. Tarvitsin parin vuoden ikäiseen Samsung Galaxy Noteen (GT-N7000) uuden akun. Ehdoton kriteeri on, että akun valmistuspäivä on vähintään vuodelta 2013, mielellään uudempi. Litiumakku kun menee nopeasti entiseksi, jos ei sitä käytä.

Halvin kotimainen hinta oli 14,90 euroa (plus toimituskulut, eli yhteensä 22,15 €), ilman tietoa valmistuspäivästä. Siirryin eBayta tutkimaan. Jos olisi halunnut päästä halvalla (ja jättää laadun sattuman varaan), olisi Hong Kongista ja Kiinasta saanut akkuja 4-5 euron hintaan (sisältää toimituskulut). Listalta löytyi lopulta yhdysvaltalainen myyjä, joka myi tämän vuoden toukokuussa valmistettuja merkkiakkuja 12,80 euron hintaan – sisältäen toimituskulut Suomeen.

Tein tilauksen viime keskiviikko-iltapäivänä, ja akku oli postilaatikossani tänään tiistaiaamuna. Toimitusaika oli siis samaa luokkaa kuin suomalaisista verkkokaupoista tilatessa (3-4 arkipäivää).



Valmistuspäivälupaus piti paikkansa ja akku toimii moitteettomasti. Suosittelen. Kotimaisille verkkokaupoille vinkiksi, että lisätkää se akun valmistuspäivämäärä sinne tuotetietoihin.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Onko JouZen uusi Valkee?

Eilisen suuri some-uutinen varsinkin skeptikkopiireissä oli Valkeen tilinpäätöslukemien julkaiseminen, jotka olivat tavallaan sujuvaa jatkoa tiedetoimittaja Björkholmin Valkee-lyttäykselle. Osakeyhtiöiden tilinpäätökset ovat julkisia, ja muutama vuosi sitten lainsäädäntö uudistui niin että tuloslaskelma ja tase vilahtavat suoraan Verohallinnolta Kaupparekisteriin sähköisesti.

Lyhyesti: Valkeen liikevaihto on romahtanut edellisen tilivuoden lähes kahdesta miljoonasta vajaaseen 1,1 miljoonaan. Samaan aikaan liiketoiminnan muut kulut ovat kasvaneet 1,3 miljoonasta 2,2 miljoonaan. Tämä erä voi sisältää mitä tahansa, mutta veikkaan sen sisältävän ainakin reilun erän viestintätoimiston palkkioita.

Taseen mukaan Valkee Oy:llä on rahaa ja lyhytaikaisia saamisia noin 0,4 miljoonaa euroa, joten aivan akuuttiin kassakriisiin firma ei lähikuukausina kaadu (toisaalta firmalla on ostovelkojakin lähes miljoona euroa – jos niissä ja muissa lyhytaikaisissa veloissa on tiukat ehdot niin konkurssihakemus voi olla sisällä nopeastikin). Toinen huomionarvoinen seikka taseessa on se, että valmiit tuotteet -rivin summa on noin kolminkertaistunut. Tavara seisoo varastossa.

Tarkemman kommentoinnin jätän tilinpäätösanalyysejä kokopäivätyönään tekeville, mutta näin osa-aikaisena taloushallinnon ammattilaisena sanon että yritys ei pysy enää pystyssä vuottakaan ilman:

  • rajua saneerausohjelmaa (henkilöstö- ja muut kiinteät kulut minimiin jolloin firmasta tulee pelkkä halvassa varastossa toimiva postimyyntifirma).
  • ihmettä joka saa kaupan taas käymään (tämä on epätodennäköistä enää sen jälkeen alkuhypetyksen jälkeen media rupesi tekemään oikeaa journalismia firman tiedotteiden julkaisemisen sijasta).
  • ihmettä joka houkuttelee uutta riskipääomaa firmaan.

Olin aikaisemmin siinä uskossa, että Valkee ei ole "kusetus isolla koolla" vaan tyypit ihan oikeasti uskoivat korviin tökättyjen ledien terveysvaikutuksiin. Joudun harkitsemaan tätä uudelleen, kun kaveri bongasi Keksintösäätiön sivuilta otsikon rahoitetut keksinnöt alta (ironisesti Droppi Veripalvelun vierestä):
Colley Ashley, Kivelä Kari, Koskela Markku, Lahtela Marko, Nissilä Juuso 
JouZen Oy
Stressin mittaus- ja hallintaratkaisu
Jouzenen nettisivujen perusteella kyseessä on jonkinlainen stressinhallinta-appi älypuhelimeen. Juuso Nissilä on toinen Valkeen perustajista. Lahtela Marko lienee sama Marko Petteri Lahtela, joka on myös ex-valkeelaisia. Muiden Valkee-kytköksistä minulla ei ole tietoa.

Tässä ei sellaisenaan ole mitään pahaa, väärää tai paheksuttavaa. Yritteliäät tyypit pitävät tätä maata pystyssä ja on ihan normaalia, että kun yksi bisnes feilaa niin pistetään uutta pystyyn. Aktiivisimmat yrittäjät pyörittävät useampaakin firmaa samaan aikaan.

Kuva JouZenen (vai JouZenin) nettisivuilta.
Mutta: koska Valkeeta on kritisoitu tieteeksi puetulla huuhaalla rahastamisesta, on selvää, että Jouzenkin on suurennuslasin alla seuraavine väitteineen (lihavointi minun):
"JouZen provides solutions for optimizing performance and managing stress. We combine scientifically validated, clinically proven methods and technology with unique design to provide ultimate user experience. The solution integrates to daily life allowing you to optimise your performance, be aware of your acute/chronic stress level & trend, avoid harmful stress related symptoms and prevent severe diseases.
With JouZen you are a master of your own health & performance and can take actions to prevent diseases."
Toivottavasti tuotetta ei markkinoida katteettomilla tiedeväitteillä. Kivahan tuollainen appi olisi. Olisihan sekin kivaa, jos masennus paranisi laittamalla parin euron ledit korviin.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Tasapuolisuusharha tiedeuutisoinnissa: Julkisen sanan neuvosto huuhaan asialla?

Huomasin vasta tänään juhannuksen jalkoihin jääneen Julkisen sanan neuvoston päätöksen Valkeen kirkasvalokuulokkeita koskevassa jutussa, kiitos Susanne Björkholmin erinomaisen kolumnin:
JSN:n mukaan Valkeelle olisi kuulunut oikeus saada oma versionsa totuudesta mukaan juttuun muun muassa siksi, että "asiantuntijoiden käsitykset ja tulkinnat kirkasvalokuuloketta koskevista tutkimuksista ovat hyvin ristiriitaisia ja asiassa etsitään vielä lopullista totuutta".
... 
Valkee itse todisti, että kaamosmasennuksessa ei ole mitään väliä, tuikkiiko korvassa valoa 1 lumen vai 9 lumenia. Yksi lumen on käytännössä plasebo, joten tuo koe osoitti, että korvavalo ei ole plaseboa parempi. Heidän tulkintansa: korvavalo parantaa kaamosmasennuksen. Se osoittaisi höperyyttä, ellei sen avulla myytäisi tuotetta, josta yritys saa voittonsa.
Itse päätöstä (5447/AL/14 18.6.2014) on käsitelty muuallakin:

JSN:n päätös on käsittämätön. Se on omiaan ruokkimaan median tasapuolisuusharhaksi (engl. false balance) kutsuttua ilmiötä, jossa toimittaja suhtautuu tosiasioihin ja tieteeseen kuten mielipiteisiin. Mielipide-, arvo- tai poliittisissa kysymyksissä on asiallista esitellä molempien osapuolten kannat (ellei sitten tarkoituksella tehdä näkökulmajuttua). Tiedeuutisoinnin haasteena on, että tieteessä harvoin päästään sataprosenttisen aukottomiin totuuksiin asti. Esimerkiksi jonkun lääkkeen tehoa ei voida todistaa samalla varmuudella kuin voidaan todistaa vaikkapa ajoneuvon jarrutusmatka tai tv-haastatellun poliitikon kravatin väri. Silti tieteelliseen tutkimukseen nojaavalle näkökulmalle tulisi antaa huomattavasti enemmän painoarvoa kuin puoskarin käsienheiluttelulle, jonka tueksi ei ole mitään todisteita.

Erityisesti päätöksessä särähtää korvaan lause
Lisäksi juttu alkoi asenteellisuuteen viittaavalla maininnalla Skepsis ry:n Huuhaa-palkinnosta.
Tosiasioihin nojaaminen ei ole asenteellisuutta. Huuhaa-palkinnon yksi päämäärä on säästää ihmisten – myös toimittajien – vaivaa: koska meillä kaikilla ei ole aikaa eikä aina mahdollisuuttakaan käyttää tuntikaupalla aikaa tieteellisten artikkeleiden läpikahlaamiseen ja professoreille ja muille asiantuntijoille soittelemiseen, Skepsis on tehnyt tämän työn jo valmiiksi ja arvioinut jonkin huuhaaksi. Tämä voi tuntua kohteesta pahalta, mutta se säästää huomattavasti meidän muiden aikaamme.

Se, että Valkee kannattaa avointa vuoropuhelua ei ole yllätys. Avoin vuoropuhelu kun yleensä sataa puoskarin laariin. Avoin vuoropuhelu tuo lisää mediatilaa ja tuhannesta uudesta korvavaloista lukeneesta henkilöstä aina muutama nielee syötin ja ostaa korvavalot.

Mallia tiedeuutisointiin kannattaisi ottaa oikeuslaitoksen päätösten uutisoinnista. Niissäkään ei kysytä tuomitun mielipidettä (korkeintaan mainitaan tarvittaessa että "on ilmoittanut valittavansa tuomiosta"), koska on itsestäänselvää että tuomittu on eri mieltä. Sama vain käyttöön tiedeuutisoinnissa. Tiedeyhteisö olkoon oikeuslaitos ja tiedeyhteisön kannasta poikkeava näkemys tuomittu.

Maailmalta kerrottakoon hyvänä uutisena, että BBC:llä tasapuolisuusharhaan on herätty ja toimitusten esimiehiä on ohjeistettu olemaan kutsumatta huru-ukkoja ja -akkoja studioon tasapuolisuuden nimissä.

Kuten tästä JSN-päätöksestäkin nähdään, Valkeen viestintätoimisto hoitaa hommansa erinomaisesti. Lopuksi haluan antaa heille vielä kunniamaininnan lomamatkalla bongaamastani markkinointioivalluksesta: kuulokkeita myydään Finnairin lentokoneessa. Niissä kun ei ole nettiyhteyttä jolla voisi ikävästi päästä tarkistamaan faktoja:

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Bussi 280 ei mene Nummelaan

Vähän erilainen bloggaus tänään. Lähes joka kerta kun palaan töistä kotiin bussilla nro 280, joku pysäyttää sen ja kysyy meneekö se Nummelaan. Ei mene.

Kuva: http://azizzar.wordpress.com/tag/bus-driver/


Patologisimmat tapaukset rupeavat vielä väittelemään asiasta kuljettajan kanssa:
  • Meneeks tää Nummelaan?
  • Ei.
  • No eiks tää oo 280?
  • On.
  • Eiks 280 mee Nummelaan?
  • Ei.
  • Eikö muka mene?
  • ... ja niin edelleen.
Asia on näköjään herättänyt hämmennystä myös Suomi24:ssä.

Totuus (ja tämän väärinkäsityksen lähde) on se, että osa näistä 280-busseista todella jatkaa matkaansa Veikkolan jälkeen: osa Nummelaan, osa Tammisaareen, osa Lohjalle ja mihin lie. Ne ovat niin sanottuja U-linjoja eli bussilinjoja, joiden reitti jatkuu HSL-alueen ulkopuolelle ja joissa voi käyttää HSL:n lippuja HSL-alueella.

Pelkkä numero 280 takaa vain sen, että bussi menee Veikkolaan. Nummela, Lohja ynnä muut eivät kuulu HSL-alueeseen ja se, mihin bussi jatkaa Veikkolan jälkeen vai jatkaako mihinkään, pitää katsoa Matkahuollon sivuilta.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Vastaus Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtajalle ja muillekin kiinnostuneille

Yleensä seuraan tarkasti vastaako joku mielipidekirjoituksiini ja jatkan keskustelua, mutta tällä kertaa kävi vahinko. Huomasin vasta sattuman kautta eilen, että itse Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtaja Markku Löytönen oli vastannut huhtikuiseen kirjoitukseeni. Myöskään some-verkostosta kukaan ei älähtänyt, mikä on kummallista, koska yleensä vähintään Twitterissä joku huhuilee aina kun nimeni vilahtaa jossain.

Kirjoitus ansaitsee vastauksen, mutta Hesari sitä tuskin enää kuukauden jälkeen julkaisee, joten pannaanpa blogaten.

Suomen tietokirjailijat ry on tuttu yhdistys: olen saanut heiltä apurahan kahtena vuotena peräkkäin: ensin esikoistietokirjani kirjoittamiseen vuonna 2012 ja toisen kerran tietokirja-arvostelujen kirjoittamiseen vuonna 2013. Tästä taloudellisesta tuesta olen erittäin kiitollinen.* Ja tänä vuonna en edes hakenut apurahoja, koska erilaisia (päätoimen ohessa tehtäviä) apuraharahoitteisia projekteja on kesken pikaisen laskelmani mukaan kokonaista viisi kappaletta.

Hesarissa käytiiin koko huhtikuun ajan keskustelua oppimateriaaleista, ja mukana oli niin opettajia, tietokirjailijoita kuin kustannusjätti Sanoma Pron toimitusjohtajakin. Tässä on oma kontribuutioni, johon Markku Löytönen vastasi seuraavasti - kursiivilla hänen kirjoituksensa ja välissä minun kommenttini 1990-luvun sähköpostiviestinnästä tuttuun tapaan:

Vesa Linja-aho kirjoitti (HS 26. 4.), ettei kaupallisia tietosanakirjoja enää julkaista, koska talkoovoimin tehty Wikipedia on paljon parempi. Melkoinen yksinkertaistus.

Lyhyessä mielipidekirjoituksessa on pakko vähän yksinkertaistaa, koska jos kirjoitukseen rupeaa tunkemaan liikaa perusteluja, pituus kasvaa ja toimitus jättää koko tekstin julkaisematta.

Wikipedia on saanut useissa vertailuissa (Helsingin Sanomat, Nature) mainiot arviot sisällön laadusta ja luotettavuudesta. Parasta Wikipediassa on mielestäni se, että toisin kuin perinteisestä tietosanakirjasta, bongatut virheet on mahdollista korjata lennosta. Tietosanakirjan omilla sivuilla on lisää perusteluja Wikipedian hyvistä ja huonoistakin puolista.

Ennen kaikkea: jos Wikipedia olisi surkea tai tarpeeton, se olisi jo kuollut pois lahjoitusvarojen puutteessa ja/tai meillä olisi markkinoilla useita kilpailevia tuotteita. Ei ole siis väärin sanoa, että Wikipedia on puutteistaan huolimatta paljon parempi kuin mitä paperi-, romppu-, ja maksulliset verkkotietosanakirjat olivat. Suomeksi ei enää julkaista kaupallisia tietosanakirjoja ollenkaan, ja paperisten tietosanakirjojen (mukaanlukien legendaarinen Encyclopaedia Britannica) julkaiseminen on loppunut monissa muissakin maissa.

Hänen mukaansa sama ilmiö toteutuu, kun yhteisölliset oppimateriaalit korvaavat kustannetut materiaalit.

Kirjoitin että "Tämä [opettajien suorittama sähköisten oppimateriaalin yhteistuotanto tekee oppikirjabisnekselle saman kuin mitä Wikipedia teki tietosanakirjoille] on toivottava kehityssuunta myös oppimateriaaleissa".


Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana Apple ja Linux ovat syöneet Microsoftin hegemoniaa tietokoneiden käyttöjärjestelmissä ja tällä hetkellä voidaan puhua terveistä markkinoista. Käyttöjärjestelmien ja toimisto-ohjelmistojen hinnat ovat tulleet alas lisääntyneen kilpailun ansiosta. Wikipedia taas tappoi kaupalliset tietosanakirjat kokonaan. Kumpi on parempi vaihtoehto ja kumpi tapahtuu oppimateriaalialalla? Vai tapahtuuko kumpikaan? Vai käykö kuten valokuvausalalla: valokuvaajana on yhä hankalampi elättää itsensä, koska "riittävän hyviä" amatöörikuviakin on saatavilla avoimella lisenssillä.

Yhteisöllisyydessä on monta hyvää asiaa ja yhteisöllistä tekemistä tarvitaan. Yhteisöllisyyden huumassa ei kuitenkaan kannata väheksyä sitä, mikä on hyvää ja toimivaa. Linja-ahon viljelemästä mustavalkoisesta vastakkainasettelusta ei ole kenellekään hyötyä, ei ainakaan koululaisille, joiden parhaaksi oppimateriaaleja tehdään.

Tämä kommentti kummeksuttaa eniten, koska en missään nimessä kannata "mustavalkoista vastakkainasettelua". Päinvastoin, uskon ja haluan että nykyinen Otavan ja Sanoma Pron oppimateriaalioligopoli korvautuu terveillä markkinoilla, jossa toimijoina ovat:

  • kustannusjätit Otava ja Sanoma Pro
  • pienet kustannusyhtiöt (eOppi, Edukustannus, OnEdu, ja mitä teitä nyt onkaan)
  • vapaan sisällön toimijat (yksittäiset opettajat/opettajaporukat, Avoimet oppimateriaalit ry, Wikimedia Suomi ry, ...)

Tätä ajoin takaa myös Ylen haastattelussa:
"Minun unelmani on, että viiden vuoden päästä kolmasosa markkinoista olisi avoimilla oppimateriaaleilla, kolmasosa pienillä toimijoilla ja kolmasosa isoilla kustantajilla. Terve kilpailu pistää kaikki parantamaan materiaalien laatua."
Helena Ruuska ja Timo Tossavainen (HS Mielipide 4. 4.) eivät suinkaan vastustaneet opettajien harjoittamaa oppimateriaalien yhteistuotantoa, vaan toivat esiin asiaan liittyviä huolia.

Tulkitsin kyllä tämän melko rankan kritiikin vastustamiseksi, kun yhtään positiivisia puolia ei tuotu esille.

Laadukas oppimateriaali ei synny viikonlopun talkoissa.

Tästä olen samaa mieltä. Yhden viikonlopun maratonimme oli tarpeellinen tempaus, mutta kaupallista laatua olevaa oppikirjaa siinä ei synny. Syy on lyhyesti se, että kirjan viimeistelyvaihe vie useita kymmeniä tunteja työtä, joka on hankalaa tai mahdotonta jakaa useammalle henkilölle.**

Onneksi mikään ei pakota tekemään avointakaan oppimateriaalia viikonlopun talkoissa, vaan sitä voidaan laatia rauhassa viimeistellenkin, jolloin lopputulos on jotain tämänkaltaista:
Ja sama ilmaiseksi lähdekoodeineen, ole hyvä. Tästä on tietenkin vielä matkaa kokonaiseen kirjasarjaan, mutta jostain on aloitettava. Eivät Wikipedia ja Linuxkaan olleet kaupallista laatua 1-2 vuoden kuluttua keksimisestään.

Wikipediasta on hyvä muistaa, että se on manipuloinnin kohteena. Sisältöä muokkaavat mieleisekseen muun muassa valtiolliset toimijat ja monet ideologisin ja kaupallisin tavoittein toimivat tahot. Niinpä sama aihe saattaa sisältää täysin ristiriitaisia tietoja eri kieliversioissa. Wikipedian käyttö edellyttää lukijalta kykyä kriittisesti arvioida lukemaansa, sillä vastuu on kokonaan lukijalla. Tämä ei saa toistua oppimateriaaleissa. Oppilaiden ja opettajien on voitava luottaa materiaaliin.

Kyllä, Wikipedian yksi ongelma on se, että artikkelit eivät käy asiantuntijatarkistusta läpi. Mutta: kalliissa oppikirjoissakin on virheitä.  Oppilaiden ja opettajien ei kannata luottaa sokeasti yhtään mihinkään materiaaliin. Omaan kaupalliseen oppikirjaanikin oli ykköspainokseen livahtanut nolo virhe (toinen potenssi hukkui matkan varrelle vastuksen tehon kaavassa, mikä heitti tuloksen dekadikaupalla pieleen - tämä virheeni meni sukkana läpi niin kustannustoimittajalta kuin kirjan lukeneilta asiantuntijatarkastajilta).

Matematiikanopettajakollegani totesikin osuvasti, että "juuri kun kirjasarjasta on saatu muutaman uusintapainoksen jälkeen hiottua virheet pois, koko sarja menee opetussuunnitelmauudistuksen takia uusiksi".

* * *

Kritisoitavaa siis löytyy, mutta avoimet oppimateriaalit - niin yhteisöllisesti kuin muutenkin tuotetut - ovat tulossa, halusipa sitä tai ei. Hesarin mielipidepalstan lisäksi asia on ollut tapetilla niin Ylellä kuin blogosfäärissäkin. Tulevassa OKM:n Pilviväylässä eli eduCloudissa (joka on osaltaan nostanut tätä keskustelua pinnalle) avoimet ja kaupalliset oppimateriaalit tulevat toivottavasti elämään sulassa sovussa keskenään.

Koko alan - niin oppimateriaalin tekijöiden (kustannusyhtiöt ja materiaalia laativat opettajat) kuin käyttäjienkin (opettajat, oppilaat ja itseopiskelijat) etu on, että kehitetään toimintamalleja jotka mahdollistavat:

  • kustannusosakeyhtiöiden asiantuntemuksen ja kokemuksen käytön materiaalin laadinnassa - asianmukaista korvausta vastaan
  • oikeudenmukaisen korvauksen materiaalin laatijoille
  • mielekkäät käyttöehdot materiaalin käyttäjille.

Näiden tavoitteiden tueksi aion järjestää syys-lokakuussa seminaarin, jossa pureudutaan yllä mainittuihin sekä muihinkin oppimateriaalialaa koskeviin päivänpolttaviin kysymyksiin. Seminaari voisi koostua:

  • Parin ison kustantajan puheenvuorosta
  • Pienen kustantajan puheenvuorosta
  • Oppikirjailijan puheenvuorosta
  • Oppimateriaalin käyttäjän puheenvuorosta
  • Paneelikeskustelusta

Stay tuned!


---

* Nämä apurahat muuten rahoitetaan, jos en ole ihan väärin ymmärtänyt, tietokirjojen kopioinnista saatavilla kopiostomaksuilla, ja suurin kopiostomaksujen lähde taitaa olla OKM:n sopimus joka mahdollistaa kirjojen kopioinnin kaikissa perus- ja toisen asteen oppilaitoksissa.

** Sama (viimeistelemättömyys) muuten näkyy monessa avoimen lähdekoodin ohjelmassa: ohjelman tehnyt vapaaehtoisporukka tekee ohjelmaan halutun toiminnallisuuden, mutta mielenkiinto loppuu siihen. Dokumentaatio ja käyttöliittymän viilaaminen silmää miellyttäväksi on monen koodihirmun mielestä tylsää työtä. Isolla kaupallisella yrityksellä kuten Microsoftilla tai Applella taas on resurssit ja motiivi hoitaa tämä puoli kuntoon.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Wikipediaan artikkeleita kurssityönä - eli mitä jos koulussa tehtäisiin jotain hyödyllistä?

EDIT 31.5.2014: Tästä heräsi niin paljon hyvää keskustelua opettajien suositussa TVT-ryhmässä, että laitan linkin tähän talteen.

Opettajalle helpoin (?) tai ainakin yleinen tapa hoitaa kurssiarvostelu on pitää tentti. Myös harjoitustyö on suosittu tapa. Hyvin laaditusta tentistä tai mielekkäästä harjoitustyöstä on toki hyötyä opiskelijallekin, mutta entäpä jos harjoitustyöstä olisi jotain iloa myös muille ja ennen kaikkea kurssin jälkeen?

Tulppasulakeautomaatti


Kuten säännölliset lukijat tietävät, opetan sähkötekniikkaa ja elektroniikkaa Metropolia-ammattikorkeakoulussa. Päätin kokeilla kolmannen vuoden laitesähköistyksen kurssilla korvata kurssin lopputentin sillä, että kurssilaiset laativat uuden artikkelin Wikipediaan tai parantelevat olemassaolevaa.

Tehtävänanto löytyy Wikipedia-käyttäjäsivultani. Lopputulos arvioitiin avoimena vertaisarviointina: opiskelija esitteli tuotoksensa videotykillä luokan edessä ja kävimme keskustelun, millaisen arvosanan tästä artikkelista ansaitsee. Kaikki sujui hyvin.

Jos ryhmä olisi suurempi, käyttäisin paperilappuihin perustuvaa anonyymiä vertaisarviointia. Tämä ryhmä oli pieni ja ryhmähenki oli tosi hyvä, joten suullinen keskusteleva vertaisarviointi toimi nätisti eikä keneltäkään tullut jälkikäteen reklamaatioita.

Ihan ykkösvuosikurssin peruskurssilla en välttämättä kokeilisi tällaista suoritustapaa, mutta kolmos- ja nelosvuosikurssin amk-opiskelijat ovat jo tottuneita kirjoittajia.

Lopputulokset ovat tässä:



Muutamia pointteja:

  • Yksityisyyden suojan vuoksi pyysin opiskelijoita tekemään nimimerkkikäyttäjätunnukset Wikipediaan.
  • Kurssi oli mahdollista suorittaa myös tenttimällä*. Kukaan ei tätä mahdollisuutta halunnut käyttää.
Opiskelijoiden palautetta:
  • "Ehkä aika rankkaa että koko kurssin arvostelu tulee yhdestä artikkelista."
  • "Jokainen meistä käyttää varmaan kerran viikossa Wikipediaa. Oli kiva nähdä miten Wikipediaan tuotetaan sisältöä."
  • "Oman artikkelin aiheen oppii todella hyvin, mutta muita ei. Olisiko joku yhdistelmäarvostelu hyvä?"
  • "Yleisesti ottaen mielekkäämmän tuntuinen tapa suorittaa kurssi kuin tentti."
Hmm, toimisiko esimerkiksi tällainen: artikkelin lisäksi laaditaan artikkelin aiheesta kolme monivalintakysymystä. Sitten pidetään kaikille yhteinen tentti niistä.

* Opiskelijalla on tekijänoikeudet kurssituotoksiinsa, eli opettaja ei voi vaatia kirjoittamaan artikkelin, muttei julkaisemaan sitä Wikipediassa avoimella lisenssillä.