Poliisi ei tunne lakia ja uhkailee asiattomasti?

Eilisen ja tämän päivän puheenaiheena on - ei niinkään Nelosen uutisten toiminta, vaan poliisin reaktio siihen. Poliisi oli estänyt toimittajien pääsyn onnettomuuspaikalle (laillista), mutta nostanut metelin siitä, kun onnettomuuspaikkaa oli kuvattu radio-ohjattavasta helikopterista. Laillista perustetta kuvaamisen estämiselle ei ole, joten seuraava kohta poliisin tiedotteessa pistää silmään ikävästi:

Varmuudeksi kuitenkin ohjeistan henkilöstöni: mikäli tulevaisuudessa tällaisia lentäviä leluja tulee pörräämään vastaavissa olosuhteissa tarpeeksi matalalle, niin ne pyritään järjestämään jollain kättä pidemmällä sammakkoperspektiiviin ja sen jälkeen nämä kapistukset liikkuvat pelkästään lihasvoimalla muovipusseissa kannettuna. Toinen vaihtoehto on se, että jatkossa Nelosen toimittajille järjestetään muista toimittajista poiketen aivan oma eristysrengas reilusti radioaaltojen kantaman ulkopuolelle.

Että näin. Ja vielä rautalanka pähkinänkuoressa: toimittajilla on oikeus kuvata melkein mitä tahansa, mutta kuvien julkaiseminen on sitten eri asia. Poliisin ei siis tarvitse stressata "vainajien varjelemisesta".

Verottaja yritti huijata kekseliäästi

Luin Ylen uutisen, joka oli otsikoitu Verottajaa yritetään huijata kekseliäästi - "Pitää olla perillä Ankkalinnan tapahtumista". Jutussa oli haastateltu verotoimiston edustajaa, joka kertoo:

Lastentarhanopettajat tilasivat kotiin muun muassa Aku Ankkaa ja esimerkiksi lasten leluja. Perusteena oli muun muassa se, että heidän pitää olla töissä perillä Ankkalinnan viimeisistä tapahtumista. Niistä kuulemma keskustellaan lasten kanssa. Samanaikaisesti heillä (työntekijöillä) oli kotonaan kouluikäisiä lapsia, joten sitä voi arvata mikä tämän taustalla oli.

Lasten leluihin en ota kantaa (käytäntö on, että työnantaja ostaa niitä sinne päiväkotiin), mutta lastentarhanopettajan perustelu on tässä täysin uskottava. Aku Ankan lukeminen on lastentarhanopettajalle varmasti yhtä tärkeää kuin allekirjoittaneelle on Tilisanomien tai Suomen Autolehden lukeminen (opetan taloushallintoa ja ajoneuvotekniikkaa) - ja ne saa vähentää verotuksessa mukisematta. Sillä, että lapseni lukisi samoja lehtiä kotona, ei ole merkitystä verovähennysoikeuteen ja vaikka olisikin, näyttövelvollisuus tämän osalta (lukeeko lapseni niitä vai ei) on verottajalla, ei verovelvollisella.

Uutisen otsikon tulisikin olla verottaja yrittää huijata kekseliäästi. Suosittelen tekemään kaikista tällaisista tapauksista ensin oikaisuvaatimuksen ja sitten valituksen hallinto-oikeuteen, niin saadaan viranomaisetkin noudattamaan eduskunnassa sovittuja pelisääntöjä. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana joutunut oikaisemaan verottajaa useasti: kaksi kertaa oikaisuvaatimuksella ja kerran hallinto-oikeudessa. Ja olen voittanut joka kerta.

Suomi on virallisesti hännänhuippu tietotekniikan opetuskäytössä - ja miksi?

Opetushallituksen tuoreen tiedotteen mukaan Suomi näyttää olevan hännänhuippuna tietotekniikan opetuskäytössä. Aiheesta käydään keskustelua Facebookissa ja Redditissä. Luulen tietäväni tähän syyn: Suomessa on pantu rahaa (jossain enemmän, jossain vähemmän) kaikenlaisten hilavitkuttimien ostoon olettaen, että pelkkä hilavitkuttimen olemassaolo tuo mukanaan sen nerokkaan opetuskäytön. Kuten tiedotteessakin sanotaan:

Kahdeksannen luokan opettajien luottamus omiin tietoteknisiin taitoihinsa on heikoimpien joukossa. Myös lukion ja ammatillisten opettajien luottamus on alle keskitason. Suurimpana esteenä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytölle suomalaiset opettajat pitävät pedagogisia syitä, kuten hyvien mallien puuttumista, vähäistä täydennyskoulutusta ja digitaalisten oppimateriaalien puutetta. Täydennyskoulutukseen osallistuneiden opettajien määrä kahden edellisen vuoden aikana onkin Suomessa Euroopan alhaisimpia.

Voin yhtyä. Opettajaksi hakeutuu ihmisiä, jotka eivät ole niitä kaikkein etevimpiä bittinikkareita (eikä tarvitse ollakaan, mutta tietotekniikan perusosaaminen rupeaa olemaan jo kansalaistaito - deal with it). Kaikkein suurin ongelma mielestäni on, että opettajien pitäisi yhtäkkiä osata käyttää tietotekniikkaa opetuksessa ilman että tähän tarjotaan minkäänlaisia resursseja (lue: työaikaa). Perinteinen opetus (jos puhutaan vain opetuksesta, eikä kurinpidosta ja sosiaalisesta puolesta) on helppoa: peruskoulussa ja toisella asteella on valmiit oppimateriaalit, joiden pohjalta opetus on helppoa vetää. Tietotekniikkaa opetuskäyttöön haluava opettaja joutuu käytännössä rakentamaan koko paketin kasaan vapaa-ajallaan, yleensä alkaen nollasta.

Yksi riesa on kunnollisen alustan puute. Moodle on aivan hirvittävä kökkäre verrattuna Applen tai Googlen vehkeisiin tottuneiden opettajien ja oppilaiden vaatimuksiin. Olisi mahtavaa, jos Wikimedia-säätiö, Google tai vaikkapa Yle tekisi avoimen alustan, johon olisi helppo rakentaa omia kursseja ja kurssimateriaaleja.

Ettei mene pelkäksi negailuksi, niin mainittakoon, että on meillä Suomessa hienojakin juttuja:

• Helsingin yliopiston ohjelmointi-MOOCit
• Muutama pikkufirma, jotka tekevät asenteella sähköistä oppimateriaalia. Mainittakoon nimeltä vaikkapa Opetus.tv, e-Oppi ja Edukustannus.

Heitän kieli poskessa ratkaisun: kun nyt kerran Yleen pannaan iso kasa verorahaa sisään, niin voisiko siitä pienen siivun käyttää sähköisen oppimateriaalin tekemiseen? Tämä on ikävää todeta ääneen, mutta markkinaliberalismiuskoni on kokenut pienen kolauksen, kun katsoo esim. suurten kustantamojen sähköiseksi oppimateriaaliksi kutsuttuja tekeleitä.

Toinen toivo voi olla oppimisen pelillistäminen, jossa oikeista pelifirmoista (Supercell, Rovio) voisi olla apua.

Naamapalmun arvoinen suoritus ison organisaation viestintäosastolta

Luin viime torstaina Hesarista (ja iltapäivälehdistä), että 80 prosenttia yläkoululaisista jättää ruokansa syömättä Helsingissä. Ihmettelin suurta lukua, mutten lähtenyt kyseenalaistamaan, olihan se sentään tunnettu lehti ja itsekään en tykännyt aikanaan kouluruuasta.

Uutinen levisi sosiaalisessa mediassa. Sitten eilen maanantaina sattumalta huomasin Hannu Oskalan tviitin:

HUPSIS! Kouluruokailua koskeneessa uutisessa oli virhe. Uutisessa sanottiin että ruoka ei maistu 80 %:lle. Oikea luku on 20%. #helvaltuusto

Normaalisti tämän kokoisissa organisaatioissa (ja pienemmissäkin) viestintäosasto oikaisee tällaiset virheet heti, mutta nyt tiedotteen pukkaaminen kesti neljä päivää. Vaihtakaa viestintäjohtajaa tai lisätkää johtajasopimukseen pykälä, että homman pitää toimia myös virka-ajan ulkopuolella.

Sähkötekniikka ei mene perille yläkoulussa?

Edellisessä bloggauksessa ruodin virhettä peruskoulun sähkötekniikan oppimateriaalissa. Sähkötekniikan peruskäsitteet ovat vaikeita, ja jos ammattilaisille sattuu tuollaisia virheitä oppimateriaalin kanssa, niin kuinka vaikeaa se sitten on oppilaille? Katsotaanpa!

Opetushallituksen valtakunnallisessa kokeessa oli tällainen tehtävä:

Sähköstä hyvin perillä oleva näkee heti, että ainoa vaihtoehto, josta nolla volttia voi löytyä, on a). Eikä tehtävän pitäisi olla vaikea perusasiat hahmottavallekaan, joskin sitä voi joutua miettimään useamman minuutin.

No, kuinka moni oli osannut tehtävän? Raportista selviää, että (lihavoinnit minun):

Tehtävässä 15 esitettiin kytkentäkaaviomalli ja siinä esiintyivät peruskäsitteinä virtapiiri ja jännite. Kuten edellisessäkin tehtävässä, vaihtoehtojen valinta on ollut paljolti arvausta, sillä ratkaisuprosentti oli vain 21,7 %. Eniten valitut vaihtoehdot olivat: b) 30 %, e) 28 %, a) 22 % (tämä oli oikea vaihtoehto) ja d) 13 % (ks. tehtävä Liitteestä 1). Vaikka tehtävä on ollut vaikea myös pojille, on heidän ratkaisuprosenttinsa kuitenkin 11,4 prosenttiyksikköä parempi kuin tytöillä. Tulos ei ole sinänsä yllättävä, sillä myös aiemmin on todettu peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten käsityksen sähkövirrasta ja jännitteestä olevan varsin yleisesti virheellinen (ks. Lavonen 1984).

Jos tehtävä ratkaistaisiin arpomalla, sen saisi oikein 20 %. Nyt sen sai oikein 21,7 %. Eli tästä voitaneen päätellä, että käytännössä juuri kukaan ei osaa yläkoulun sähkötekniikkaa? (Totuus ei tietenkään ole aivan noin yksinkertainen, mutta tilastollisten menetelmien kurssista on sen verran aikaa, että en osaa sanoa, kuinka monelle on oppi mennyt perille ja millä virhemarginaalilla. Toiseksi: jos tehtävä sisältää hyvän "miinan", voidaan saada asian välttävästi ymmärtäneetkin vastaamaan väärin. Sellaista miinaa ei tässä tehtävässä kuitenkaan näytä olevan).

Onko tämä mikään ongelma? Pitäisikö yläkoulun sähköopin tunnit poistaa tarpeettomana? Tavallaan on huolestuttavaa, että kukaan ei osaa noin yksinkertaista virtapiiritehtävää, mutta toisaalta lukiossa, amiksessa ja yliopistossa tai amk:ssa on sitten helpompi lähteä liikkeelle, kun on edes kuullut puhuttavan volteista, ampeereista ja paristoista. Eli hyvä että pidetään vähintään esillä.

Lisäksi kyseenalaistan, että sen muutaman tunnin perusteella, mitä itse opiskelin sähkötekniikkaa yläkoulussa, olisi ylipäätään mahdollista ratkaista tuota tehtävää.

Wikipediasta tämä olisi jo korjattu

Vesa opettaa sinulle sähkötekniikkaa ja elektroniikkaa -ryhmän lukijalta tuli tällainen vinkki:


Kyseessä siis Opetushallituksen verkkoaineisto. Ja kuvassa on paristojen (ja lamppujen ja kytkimen) sarjaankytkentä. Sarjaankytkennässä komponentit on kytketty "peräkkäin", tai täsmällisemmin niin, että niiden läpi kulkee sama virta.

Sivulla on toinenkin hämäävä juttu. Tätä en esimerkiksi tajua:

koska kuvassa on käytännössä aivan sama kytkentä kuin ensimmäisessä kuvassa - lampun kanta on vain erilainen ja lamppuja on sarjassa yksi enemmän.

Tekstin lukaisin pikaisesti läpi, ja se on ihan ok. Pilkkua voisi muutamassa kohdassa viilata, mutta peruskoulun materiaalissa on joskus - harmi kyllä - pakko tehdä yksinkertaistuksia, että asia säilyy luettavana.

No, virheitä sattuu kaikille ja peruskoulun fysiikan opettajalle sähkö on vain yksi kapea siivu koko repertuaaria, eli mistään dramaattisesta asiasta ei ole kysymys. Mutta virhe pitäisi tietysti korjata. Wikipediassa tämä olisi helppoa. Entäs tuolla edu.fi:ssä:

• etusivulla ei ole palaute-linkkiä
• yhteystiedoissa on vain yleinen etunimi.sukunimi@opetushallitus.fi
• vaihteeseen en nyt pysty soittamaan, koska olen palaverissa
• tietoa edu.fi:stä löytyy palautelinkki, jonne laitoin palautetta juuri nyt

Katsotaan, kuinka nopeasti rupeaa tapahtumaan.

Opintotuki ja valmistuminen ja vihainen äiti

Aamun Hesarissa nimimerkki Vihainen äiti kirjoittaa tyttärestään, joka oli opiskellut ahkerasti ilman välivuosia ja työskennellytkin opintojen aikana. Nyt äiti on vihainen, koska:

Val­mis­tu­mis­vuon­naan hän lu­ki Ke­lan verk­ko­si­vu­jen tau­lu­kos­ta, et­tä yh­dek­sän kuu­kau­den opis­ke­lu oi­keut­taa 11 850 eu­ron palk­ka­tu­loi­hin.

Hän ei ym­mär­tä­nyt, et­tä myös val­mis­tu­mi­sen jäl­kei­set lop­pu­vuo­den tu­lot ote­taan las­kel­mas­sa huo­mioon. Lop­pu­tu­los: opin­to­tu­kea kor­koi­neen pe­ri­tään ta­kai­sin noin 1 700 eu­roa. Se on mel­koi­nen sum­ma nuo­rel­le, jo­ka on juu­ri ot­ta­nut suu­ren asun­to­lai­nan.

Väärin. Valmistumisen jälkeen saa tienata vapaasti, joskin tämäkin asia ilmaistaan vähän byrokraattisesti Kelan sivuilla. Eli jos on nostanut yhdeksän kuukauden tuet ja tienannut ennen valmistumista alle 11850, ei mitään ongelmaa ole. Mutta: koska Kela ei voi tietää, miten tulot jakautuvat pitkin vuotta (verohallinnosta menee Kelaan vain koko vuoden tulot, koska verohallintokaan ei tiedä, mille kuukausille tulot jakautuvat), opiskelijan tulee itse tehdä uudelleenkäsittelypyyntö, jossa hän palkkakuitein osoittaa, että ylimenevät tulot on tienattu valmistumisen jälkeen.

Opintotukijärjestelmässä on korjattavaa, mutta tämä asia on kyllä ihan kunnossa tai en ainakaan keksi, miten sen voisi tehdä paremmin (oma lukunsa olisi tulorajojen poisto tietenkin).